Arkeologi Andreas Koivisto haluaa avata ihmisten silmät paikallishistorialle ja haaveilee löytävänsa Vantaalta rautakautista asutusta. Aikakoneella hän matkustaisi kuitenkin kivikaudelle.
Vantaankoskella on helle. Hiekkatie halkeilee, ja tuulenvire käy viljapelloissa. Musta polkupyörä etenee kovaa vauhtia reittiä, jota ovat käyttäneet aiemmin myös kuninkaat ja heidän kuriirinsa.
Andreas Koivisto, 42, pysäköi mansikkamaan kupeeseen,pienen kukkulan juurelle. Lillaksen keskiaikainen kylätontti on Vantaan kaupunginmuseon arkeologin vanha tuttu. Hän johti täällä kaivauksia kolmena kesänä.
Lillaksella on ollut asutusta jo kivikaudella, kun se oli vielä veden ympäröimä saari. 1500-luvulla tontilla asui kauppias Göran Bonde, tienoon rikkain ihminen.
– Hyvä asuinpaikka on usein hyvä asuinpaikka vuosisadasta toiseen.
Arkeologisissa kaivauksissa on löydetty muun muassa katolisen rukousnauhan helmiä, pronssisia ikoneja, kölniläisiä saviastioita ja kirsikkana kakun päällä kukkohana.
– Keskiaikaisia oluttynnyreitä koristi kukon muotoinen hana. Kukko on saksaksi hahn, mistä juontaa suomen hana.
On harhaluulo, että ihmiset elivät aiemmin omalla pienellä pläntillään eristyksissä toisistaan.
– Tavarat ja ihmiset ovat liikkuneet aina, mutta hyvä asuinpaikka on usein hyvä asuinpaikka vuosisadasta toiseen.
Muinainen sormenjälki
Koiviston omat juuret ovat Tikkurilassa, Hakkilan kylässä. Kiinnostuksen muinaishistoriaan hän on perinyt kotiseutuaktiiveilta isovanhemmiltaan.
– Heidän talonsa sijaitsi kivikautisella asuinpaikalla. Kun peltoja kynnettiin, muinaislöytöjä putkahti esiin.
Lapsena Koivisto kaivoi pienellä muovilapiolla esiin ruukunpalasia ja nuolenkärkiä. Hienoin löytö on 5 000 vuotta vanha kampakeraaminen sirpale.
– Se on koristeltu kampaleimoilla ja rei’illä. Yhden reiän takana on sormenjälki. On uskomatonta päästä niin lähelle ihmistä, joka on asunut samassa paikassa todella kauan sitten.
Lukion jälkeen Koivisto opiskeli valtio-oppia ja kansantaloustiedettä Åbo Akademissa. Kun ainevalinnat eivät tuntuneet omilta, hän alkoi miettiä uraa lastentarhanopettajana tai arkeologina. Arkeologia veti lopulta pidemmän korren.
Toistasataa pätkätyösopimusta
Opiskeluaikana ja valmistuttuaan Koivisto kierteli kenttäarkeologina Suomessa ja naapurimaissa. Kaikkialla kaivauksissa tärkein työkalu on muurauslasta.
– Kaavimme sillä kokoon maa-ainesta, jonka erottelemme seulalla. Se on vähän kuin työskentelisi isolla hiekkalaatikolla.
– Keräämme palapelin paloja kesäisin ja yritämme sovittaa niitä yhteen talvella.
Esineiden ja orgaanisten jäämien lisäksi arkeologit etsivät muita ihmisten jättämiä jälkiä, kuten talojen perustuksia, tulisijoja ja kaivoja. He dokumentoivat kaivaukset millimetripaperille ja lähettävät näytteitä analysoitavaksi.
– Voi sanoa, että keräämme palapelin paloja kesäisin ja yritämme sovittaa niitä yhteen talvella.
Kenttäarkeologin työ on likaista ja vaatii pitkää pinnaa. Työkohteet ovat usein kaukana kotoa ja pätkätyöt alalla pikemmin sääntö kuin poikkeus.
– Vakituinen työ on arkeologille lähes lottovoitto, Andreas Koivisto tiivistää.
Ennen nimitystään Vantaan kaupunginmuseon arkeologiksi hänellä oli oman arvionsa mukaan toistasataa pätkätyösopimusta Museovirastolla.
– Kun protestoimme sopimusten ketjuttamista vastaan, virasto määräsi väliaikaisen rekrytointikiellon. En saanut silloisesta ammattiliitostani apua tilanteeseen.
Kansantajuista viestintää
Vantaan kaupunginmuseolla on viisitoista työntekijää, joihin kuuluu etnologeja, valokuvaajia, taidehistorioitsijoita ja rakennustutkijoita. Koivisto on porukan ainoa arkeologi.
– Työnkuvani on laaja. Osallistun näyttelyiden tekemiseen, käyn tapahtumissa ja pidän yhteyttä harrastaja-arkeologeihin.
Koivisto osallistuu aktiivisesti myös Vantaan kaupunkisuunnitteluun. Hän pitää huolen, että menneisyys huomioidaan uudisrakentamisessa.
– Koska monet ovat tulleet Vantaalle muualta, halu vahvistaa paikallista identiteettiä historian avulla on vahva.
Leipätyönsä ohessa Koivisto toimii kotiseutuyhdistys Vantaa-Seuran puheenjohtajana. Seuran kaupunkikierrokset ovat saaneet monet katsomaan lähiympäristöään uusin silmin. Esimerkiksi keski-aika näkyy Vantaan nimistössä ja näihin päiviin säilyneissä hirsirakennuksissa.
Koivisto haluaa viestiä kansantajuisesti ja popularisoi historiaa esimerkiksi nostamalla esiin yksittäisiä ihmiskohtaloita. Hän luennoi usein koululuokille ja on ollut ideoimassa paikallishistoriasta ammentavan kännykkäpelin.
– Peli muistuttaa Pokémon Go:ta. Pääideana on suunnistaa eri paikkoihin ja ratkoa niihin liittyviä tehtäviä.
Aikakoneella kivikaudelle
Andreas Koiviston suuri unelma on löytää Vantaalta lisää viitteittä rautakauden elinoloista. Jos hänellä olisi aikakone, hän suuntaisi kuitenkin kivikaudelle.
– Mitä kauemmas taaksepäin mennään, sitä enemmän todistusaineistoa on hävinnyt. Haluaisin nähdä, pitävätkö olettamuksemme lainkaan paikkansa.
– Meidän pitäisi oppia elämään enemmän luonnon ehdoilla.
Arkeologina hän yrittää päästä lähelle aiempia sukupolvia. Hän tiedostaa, että maailmassa on entisaikohin verrattuna vähemmän sotia ja väkivaltaa.
– Meidän pitäisi kuitenkin oppia elämään enemmän luonnon ehdoilla. Olemme aika avuttomia, jos tietokoneet kaatuvat ja tuotantoketjut katkeavat.
Koivisto nousee pyörän satulaan ja polkee parin kilometrin matkan Lillaksen tilalta Ylästön kylään. Metsän siimeksessä työskentelee kourallinen hänen kollegoitaan.
Pistokokeiden perusteella tarkempaan syyniin valittiin kohta, jossa on aiemmin ollut uuni. Kuopasta on löytynyt lähinnä palanutta savea ja yksittäisiä uudempia saviastioiden paloja.
Kaivausten läheisyyteen suunnitellaan koirapuistoa. Ennen sen rakentamista on kuitenkin varmistettava, ettei kyse ole historiallisesti merkittävästä kohteesta.
Muinaisaarteista ei ole toistaiseksi osviittaa, mutta ties vaikka seulaan jäisi esimerkiksi rautainen tappara. Koskaan ei tiedä, mistä helmiä voi löytää.